Haastattelu vuodelta 2017 (Nettilukio 20 vuotta)
KUKA OLET JA MITEN LIITYT NETTILUKIOON?
Olen Mikko Kellokumpu. Nykyisin olen kasvatustieteen maisteri ja väitöskirjatutkija. Toimin tällä hetkellä kaksivuotisessa Osma-projektissa, jossa kehitämme maahanmuuttajille erilaisia polkuja päästä mukaan paremmin suomalaiseen työelämään. Liityin Nettilukioon 1997 ja kirjoitin ensimmäisenä Suomessa ylioppilaaksi Nettilukion kautta.MUISTOJA NETTILUKIOSTA
Homma oli pioneerille välillä erittäin epätoivoista. Työttömänä ja yhdessä välissä ilman nettiyhteyttä oli usko koetuksella. Ärsytti suunnattomasti selittää ihmisille, miksi opiskelen tällaista juttua aikuisena ja etenkin netin kautta. Mielikuva netistä tietoa hakevasta opiskelijasta ja todellisuus olivat valovuosien päässä toisistaan. Rätisevän modeemin kautta yhteys katkoi ja kun joku hölmö kaverini oli lähettänyt alastoman naisen kuvan sähköpostin liitetiedostona minulle, niin koko posti oli tukossa ja piti soittaa operaattorille, että hän poistaisi tästä osoitteesta tulleen kuvatiedoston.
Työpäivän jälkeen kaksi tuntia koneen ääressä eikä tehtävä edistynyt yhtään, kun taistelin tekniikan kanssa. Kun pienen muutosta aiheutuvan tauon jälkeen taas sain nettiyhteyden, sähköpostini vain vastaanotti viestejä eikä lähettänyt viestejä. Sähköpostin silloin minulle myynyt myyjä kertoi syyn ongelmaan olevan Otavan Opiston järjestelmässä. Otavan Opiston asiantuntija kertoi ongelman olevan kotikoneellani.
Kyllä oli hankalaa aikana, jolloin sähköpostit vasta tulivat laajemmin ihmisten käyttöön. Vähitellen viis veisasin uusimmista nettiohjelmien sovelluksista toimimattomissa koneissa ja pääsin essee-kirjoitelmien makuun. Opiskelu alkoi edetä ja tulosta tuli loppua kohden aivan valtavalla vauhdilla.
MIKSI NETTILUKIO?
Minulla oli ollut jonkin aikaa kova tarve sivistää itseäni. Tuntui, että jotakin puuttui ja aikuislukio tarjosi rungon, jonka pohjalta pystyin alkaa yleissivistystäni kehittämään. Valkolakki tuntui myös kivalta eli vähän oli välinearvoa opiskeluissani. Olin aikaisemmin toiminut kaupan alalla erilaisissa tehtävissä ja se tie tuntui olevan loppuun kaluttu. Työ ei antanut mitään ja kiinnostukseni kohteet olivat muualla. Jäätyäni työttömäksi päätin panostaa opiskeluun. Tuntui, ettei töitä löytynyt yhtään mistään ja ajattelin opiskelun auttavan.
Otavan Opiston Nettilukio on ollut minulle paras opinahjo. Siellä opin oppimaan ja kirjoittamaan essee-kirjoitelmia. Oli upeaa huomata pystyvänsä omaksumaan tietoa ja kykenevänsä tekemään tiedolla asioita. Sain pitää ylioppilaan puheen ja suvivirsi soi kauniisti – se tuntui kertakaikkisen hienolta ja se oli kokemus, jonka muistan varmasti koko ikäni. Otavan Opisto antoi opiskelunälän. Jatkoin yliopistoon ja hankin kasvatustieteen maisterin paperit. Oli huimaa olla akateeminen, yliopistosta valmistunut ihminen. Tätä tulee aina välillä ihmeteltyä, kun peruskoulussa keskiarvoni oli liikunnan kiitettävän numeron ansiosta 6,0.
Nettilukio mahdollisti minulle täällä kaukana kasvukeskuksista opiskelun, jota jatkan nyt väitöskirjatutkijana. Olen päässyt tutkintoni avulla töihin erilaisiin kiinnostaviin kehittämishankkeisiin. Bonuksena Nettilukiosta sain opiskelukipinän, joka kantaa yhä. Jatko-opintojeni myötä olen omaksunut tieteellisen maailmankuvan ja ymmärrän nykyisin väitöskirjatutkijana, miten tiedettä tehdään. Ehkä valintani ei ole taloudellisesti kaikkein järkevin, mutta olen todella tyytyväinen huomatessani voivani oppia asioita.