Yhdeksäntoistavuotias nettilukiolainen Lasse Hoffmann valmistuu ylioppilasjuhliin Iitossa

(Kuva: Lasse Hoffmann)

Iitosta, käsivarren Lapista kotoisin oleva Lasse Hoffmann on vasta yhdeksäntoistavuotias, mutta etäopiskelussa hän on jo konkari.  Kun Lassen peruskoulu loppui, lähin lukio oli 130 kilometrin päässä. Lasse ei kuitenkaan halunnut muuttaa kotimaisemista pois. Ratkaisu löytyi Mikkelin kaupungin liikelaitos Otavian Nettilukiosta.

– Kolarin lukiosta, jonne olin hakenut, suositteltiin Nettilukiota, Lasse kertoo. –  He kertoivat, että kun perustelut ovat tarpeeksi hyvät, voi nuorikin päästä opiskelemaan aikuislukioon.

Etäopiskelussa ei tarvitse katsoa kelloa

Hoffmannille etäopiskelu on tuttua jo peruskoulun ajalta. Hän pitää etäopiskelussa erityisesti sen joustavuudesta. Koska opiskelu ei ole sidottu aikaan ja paikkaan, se on helppo sovittaa muuhun elämään.

– Kun teen kouluhommia, en katso  kelloa vaan tuottavuutta, Hoffmann kertoo. – Kotiopiskelussani ei tapahdu sellaista, että essee on valmis, mutta jäädään kuitenkin vielä istumaan, koska koulutuntia on jäljellä vielä 15 minuuttia.

Hoffmanin tyypillinen koulupäivä alkaa aamupäivästä ja jatkuu pieniä taukoja pitäen puoli kahteen tai kahteen. Toinen työskentelyjakso on iltapäivällä ja saattaa Hoffmanin sanojen mukaan jatkua iltamyöhään, joskus jopa yli puolenyön.

– Parasta tällaisessa työrytmissä on, että voi olla ulkona, kun on valoisaa, Hoffman kertoo.   – Tavalliseen lukioon mennään aamuhämärässä sisään ja tullaan pimeällä ulos. Ei kumma, jos kaamosväsymys iskee!

Vapaa-aikaa valoisaan aikaan

Nettilukiolaisena Hoffmann pystyy säätelemään itse aikataulujaan, ja näin hänelle useina päivinä jää enemmän vapaa-aikaa kuin niille, jotka käyvät ns. tavallista lukiota.

– Se ei kuitenkaan tarkoita, että en tekisi töitä, hän kertoo. – Pystyn vain tekemään työtä tehokkaammin itse rytmittämällä.

Etäopiskelun haasteeksi Hoffmann listaa  kontaktien vähäisyyden ikätovereihin, niitä kun Iitossa on muutenkin vähän. Opiskeluun liittyvissä asioissa hän ei sen sijaan koe jääneensä yksin.

– Kaikkiin opiskeluun liittyviin kysymyksiin sain aina hyviä ja avuliaita vastauksia omalta ohjaajalta, hän kertoo.

Hoffmann kiittelee myös opettajia, jotka auttoivat aina parhaansa mukaan. Hänen mukaansa avun ja ohjauksen tarpeet kohdattiin aina mallikkaasti. Vaikeiden ja haastavien opintokokonaisuuksien kohdalla Hoffmann sai apua myös äidiltään, joka otti usein lähiopettajan roolin.

– Opiskelu olisi ollut paljon vaikeampaa ja oppimisen tulokset olisivat olleet heikompia, jos äiti ei olisi aina auttanut esimerkiksi tiedonhaussa ja monimutkaisten asioiden ymmärtämisessä.

Uuden edessä

Tänä keväänä Hoffmann on muiden Suomen ylioppilaiden kanssa uuden ja jännittävän edessä. Vielä Hoffmann ei tiedä, mitä hän tulevaisuudelta haluaa, mutta etsintä on jo käynnissä.

– Tulevaisuudessa pitäisi löytää jokin kiinnostava ja merkityksellinen työ, johon tietenkin ensin täytyy saada koulutus. Olen jo katsonutkin erilaisia vaihtoehtoja ja kyllä siellä kiinnostavia vaihtoehtoja on.  Esimerkiksi agrologin tutkinto, jonka voi suorittaa Lapin ammattikorkeakoulussa on yksi sellainen.

Hoffmann suosittelee Nettilukiota sellaisille opiskelijoille, jotka eivät pysty tai joiden on vaikea opiskella “tavallisessa” lukiossa. Jatko-opintoja valitessa lukiotodistuksella on väliä.

– Ylioppilastodistuksella  otetaan nykyään aika suuri osa opiskelijoista jatko- opintoihin, ja luulen tulokseni riittävän valintakokeiden kiertämiseksi, Hoffmann iloitsee.


Takaisin arkistoon