Haastattelu vuodelta 2017 (Nettilukio 20 vuotta)
KUKA OLET JA MITEN LIITYT NETTILUKIOON?
Olen Hanna-Riikka Karjalainen. Toimin vuosina 2008-2016 Nettilukiossa ensin matematiikan opettajana ja vuosina 2013-2016 apulais-/vararehtorina.
Nettilukion matematiikan opetukseen pääsin mukaan erään Otavan Opiston Aikuislukion ja Nettilukion opetuksen uudistuksen myötä. Meillä siirryttiin lähiopetuksessa moduulimuotoiseen opetukseen, jossa viikko oli jaettu puolentoista päivän moduuleihin. Ajatus oli, että yhden lukiokurssin opetus tiivistettäisiin kahteen puolentoista päivän moduuliin. Näin myös haluttiin antaa nettilukiolaisille mahdollisuus nopeaan vierailuun lähiopetuksessa. Mallissa ideana oli myös se, että oppitunnin rakenne olisi perinteinen grungtvikilaisen kansanopistopedagogiikan mukainen: alussa opettajajohtoinen tietoisku asioista ja sen jälkeen opiskelijat työstävät opiskeltavaa asiaa opettajan johdolla. Suunnittelimme Kati Jordanin kanssa yhteistyössä näitä opetusmoduuleita. Olimme jakaneet matemaattisesti kurssin asiat pienempiin kokonaisuuksiin, joita opetimme 10-20 minuutin tietoiskuissa. Tietoiskujen aiheista koostimme opiskelijoille arvioitavat tehtävät, joiden perusteella kurssit arvioitiin.
Suurta nettiopiskelijoiden ryntäystä lähiopetukseen moduuliopetuksella ei saavutettu. Muistini mukaan ainoastaan yksi opiskelija kävi pakollisen fysiikan kurssin lähiopintoina. Tämä uudistus kuitenkin loi pohjaa nykyisen mallisille ryhmäkursseille.
MITEN MATEMATIIKAN KURSSIT KEHITTYIVÄT VUOSIEN AIKANA?
Vuosien saatossa kurssien tietoiskut jalostuivat ja niistä tuli kattavia teoriakokonaisuuksia. Joillakin kursseilla saattaa edelleen olla joitain lähes alkuperäisiä nauhoitteita. Tuolta ajalta on myös tullut matematiikan kursseille arvioitavat tehtävät, joissa osa tehtävistä on aivan perustehtäviä, joilla kurssi päästään läpi. Soveltavilla tehtävillä tehdään sitten paremmat arvosanat.
Meillä oli jo tuolloin tavoitteena, että myös heikommin matematiikassa menestyvät opiskelijat kokisivat onnistumisen iloa ja näin pääsisivät matematiikan kursseista läpi. Pyrimme tekemään arvioitaviin tehtäviin rutiinitehtäviä – onhan tällaisia perustehtäviä jokaisessa ylioppilaskokeessakin.
Tehtävien laatiminen oli ainakin aluksi haastavaa. Minä olin opettanut matematiikkaa perinteisten oppikirjojen kanssa, ja niissähän tehtäviä on pilvin pimein. Ei tarvinnut itse miettiä laskutehtäviä. Laatimisen haastavuus oli siinä, että osaa valita lukuarvot niin, ettei laskuista tule mahdottomia ratkaista. Näitä mahdottomiakin tehtäviä välillä kurssin tehtäviin lipsahti. Nämä kuitenkin huomioitiin aina arvioinnissa opiskelijan hyväksi.
Kurssitehtäviin teimme myös ratkaisut, jotta opiskelijat pääsisivät vertaamaan omia ratkaisujaan malliratkaisuihin, koska arviointeihin meni aina reippaasti aikaa – olihan kursseilla useimmiten 20-30 opiskelijaa. Malliratkaisuihin lipsahteli virheitä lähes joka kerta. Näistä virheistä saimme herkullisia keskusteluja kurssien keskustelualueille. Opettajan tekemät virheet madalsivat ehkä myös opiskelijoiden kynnystä palauttaa niitä omasta mielestä “ei niin täydellisiä” tehtävien ratkaisuja.
Tuo muutoksen alkuaika oli innostavaa, kun koko ajan löysimme Jordanin Katin kanssa uusia mahdollisuuksia ja jokaisella kurssilla mietittiin jotain uutta pientä muutosta. Otimme myös kurssin keskustelualueet aktiiviseen käyttöön. Kati teki näillä kursseilla keskustelualueiden kanssa suurimman työn. Yritimme kahlata keskustelualueet useampaan kertaan päivässä, jotta opiskelijoiden ei olisi tarvinnut odotella vastauksia tehtäviin liittyviin kysymyksiin kovin pitkiä aikoja. Kannustimme myös opiskelijoita vastailemaan toistensa kysymyksiin. Lähes jokaiselta ryhmäkurssilta löytyi innokkaita keskustelijoita ja matematiikan kurssien keskustelualueilla puitiin kartiolaskutehtävien lomassa jäätelöiden suosikkimaut ja muut ajankohtaiset aiheet. Matematiikan kurssien nauhoitteilla monet äidit saivat lapsensa nukkumaan – ei siis mennyt hukkaan nekään! Ylioppilasjuhlissa monet perheenjäsenetkin tunnistivat minut äänestä, olivathan he saaneet kuunnella matematiikan luentoja uuden ylioppilaan opintoja seuratessaan.
KERRO JOKIN MIELEENPAINUVA MUISTO NETTILUKIOSTA
Minä järjestelin myös ylioppilaskokeita nettilukiossa. Oli kohtalaisen haastavaa ohjeistaa opiskelijoita kirjoituksiin, kun ohjeistusta tehtiin pääosin sähköpostilla. Viestejä kirjoiteltiin pilvin pimein yo-kokeisiin liittyen. Yo-kokeisiin ilmoittaudutaan 3-4 kuukautta ennen kokeita. Monella opiskelijalla oli kovin epärealistinen kuva siitä, minkä verran he pystyvät opiskelemaan tässä ajassa. Kävin tiukkojakin keskusteluja esim. siitä, onko realistista tehdä viisi matematiikan kurssia tässä ajassa, jos ensimmäisen kurssin suorittamiseen on mennyt kolme kuukautta. Minun nettilukiourani viimeisinä vuosina otettiin käyttöön abistatus, jossa määritettiin minimikurssimäärä, joka pitää olla suoritettuna ennen kuin voi ilmoittautua kokeeseen. Tällä säästettiin monet turhat yo-tutkintomaksut ja niiden palautusproseduurit.
Yksi hauska muisto Nettilukiosta liittyy juuri näihin yo-kokeisiin valmistautumiseen. Minulla oli tapana pitää yo-kokeisiin ilmoittautumisista info-toreja Adobe Connectin välityksellä. Nämä infot aina nauhoitettiin. Eräällä kerralla paikalla oli muutama opiskelija ja he chattailivat koko infon ajan niitä näitä. Jossain vaiheessa kysäisin, että olisikohan aiheellista keskittyä näihin yo-asioihin nyt? Sain chatissa vastauksen, että tän nauhoitteen voi kuunnella myöhemminkin. Livenä chattailylle ei silloin ollut paikkaa ja AC-sessiot käytettiin näin hyödyksi. 🙂
Minulta on kysytty usein sitä, miten opiskelijat pärjäsivät yo-kokeessa käytyään kokeettoman lukion. Tähän olen pystynyt vastaamaan vain matematiikan osalta. Nettilukiosta saadut matematiikan päättötodistuksen arvosanat ja yo-koearvosanat vastaavat aika hyvin toisiaan. Jos opiskelija on päässyt kursseista rimaa hipoen läpi, ei se yo-kokeen arvosanakaan ole parhaasta päästä ollut. Hyviä kurssiarvosanoja saaneet ovat pääsääntöisesti pärjänneet hyvin myös yo-kokeessa. Opiskelijat oppivat tehtäviä tekemällä, eivät kokeilla.
Nettilukiossa oli mukava olla töissä! Nettilukiossa oli mahdollisuus kehittää koko ajan toimintaa ja opetuksessa sai vähän revitelläkin. Testattiin monenlaisia toimintatapoja, joista osa todettiin hyväksi osa huonoksi. Huonoista onneksi ymmärsimme luopua ja hyvistä jalostimme parempia. Toivon voimia ja uskallusta Nettilukion nykyiselle henkilöstölle kehittää Nettilukion toimintaa jatkossakin.
Melkein vuoden Nettilukiosta lähdön jälkeen muistelen ilolla niitä vuosia, opiskelijoita ja työkavereita! Monen kuulumisia kuulen facebookissa ja joitain tapaan kasvokkainkin. Onnea 20-vuotiaalle Nettilukiolle!